Laulelma; sanasta ja laulamisesta

1.	Elias Lönnrot: Suomalais-ruotsalainen sanakirja ( 1800-luvulta, viim. painos 1930 ) Laulelma = sång, sångstycke; dim. laulelmainen
2.	Nykysuomen sanakirja ( 1980 ) Laulelma = tav. ( pieni ) laulu t. runo, = pieni, kevyt, leikillinen Laulella, lauleskella, lauleksia, laulatella, laulattaa; laulanta, laulajaiset
3.	Suomen kielen perussanakirja ( 1992 ) Laulelma = kevyehkö, melodinen, tav. kansanomaisen yksinkertainen laulu
4.	Musiikkisanastoa ( Erkki Pohjola ja Egil Cederlöf: Musiikin maailma III ) Balladi, kertova säkeistölaulu, johon kuuluu usein myös kertosäe Chanson, ranskalainen laulelma Serenadi, laulu- tai soittotervehdys Trubaduuri, keskiajan provencelainen laulurunoilija
5.	Anneli Asplund: Balladeja ja arkkiveisuja, väitöskirjatyö Eurooppalainen kansanballadi Arkkivirsi, arkkiveisu, arkkiviisu Legendalaulut Kalevalamittaiset balladit
6.	Laulelma, vrt. laulu; on toisenlaatuinen, ei diminutiivinen, laveampi, ns. johdos-sana Vrt. Viljelmä - vilja, viljely, viljellä Kuunnelma - kuulopuhe, kuunnella Muistelma - muisto, muistella Kuvaelma - kuva, kuvailla Laulelma - laulu, laulella Runoelma - runo, runoilla Katkelma Iskelmä Vrt. Laulaa - laulella Kuvata - kuvailla Puhua - puhella Kuulla - kuunnella
7.	Laulajan opas; Tyylit ja niiden erityispiirteet ( Pirjo Aittomäki, Marjo-Riitta Kervinen ja Tuire Mellanen) Laulelmassa teksti on keskeinen ja siksi sen analysointiin on paneuduttava huolella. Henkilökohtainen suhde tekstin sisältöön on ehdoton edellytys laulelman vakuuttavalle tulkinnalle ja esittämiselle. Laulelmalle on ominaista pelkistetty, puheenomainen laulutapa. Melodian rytmi seuraa tekstin painotuksia. Äänenkäyttö on yleensä legatomaista, kaikenlaista kikkailua kaihtavaa. Laulelmaa tukee parhaiten pienimuotoinen, akustisin soittimin toteutettu säestys. Laulelmien tekstit ovat usein kertomuksia tai muisteluita. Kirjoittanut Vuokko Valkamo